Euroopan Unionin jäsenmaat kaivavat omaa kuoppaansa

Häämatka on päättynyt. Suomi oli eurohuumassa koko -90 luvun aina 2k luvun alkuun ja kaikki tai ainakin melkein kaikki ylistivät sitä miten tärkeää on kuulua vihdoinkin eurooppaan. Kaikki meni hienosti. Eurohuuma kuumimmillaan ja kaikki halusivat heittää mummonmarkat pois koska näin hieno unioni tulee varmasti takaamaan että kaikilla menee hyvin eikä ongelmia tule. Niinkö?

On vuosi 2011 ja Unionin sisällä on melkoinen kaaos. Kreikka on konkurssissa. Portugali hakee apua unionilta. Entäs Espanja? Galluppien jälkeen suomalainen sanonta "kaveria ei jätetä" tuntuu melkein vitsiltä. Unioniin liittyminen ei tuonut vain luvattuja hyötyjä vaan myös kasan velvollisuuksia. Tätä voisi verrata avioliittoon jossa pari tekee valan auttaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä.

Euroopan unioni ei tule toimimaan. Sen sisältä puuttuu yhteishenki. Kaikki maat ovat omaan napaan tuijottavia ja itsekkäitä. Toisen jäsenmaan auttamiseen suhtaudutaan hyvin penseästi. Yhtenä ja melkein ainoana syynä tähän kaikkeen on ammattiliitot, joiden fasistiset johtajat huutavat pää punaisena solidarisuutta ja tasa-arvoa työn orjille. Jos maan pitää leikata menoja on myös liittotyöntekijöiden pystyttävä laskemaan palkkojaan.

Uutisissa on nähty miten Kreikan kaduilla ihmiset kävelevät protestikyltit kädessä vaatimassa lisää liksaa vaikka koko maa on suurien säästöjen edessä. Johtajia vaaditaan eroamaan ja nämä ammattiliittojen järjestämät protestimarssit eivät palauta maan taloutta hallintaan. Jos maiden sisäisen raivon päälle vielä esitetään tarve auttaa toista maata on tulos selvä; kapinaa, mellakoita, polttopulloja ja sekasortoa.

Suomi on selvinnyt melko hienosti lamasta. Ollakseen sosialistinen maa ei kaduilla ole pahemmin rettelöity. Leikkauksia tulee ja palkat ei ehkä nouse mutta olisiko tähän tilanteeseen syynä konservatiivisempi taito käsitellä esim. julkisen sektorin palkkausta ja taito hallita yhteisiä varoja. Jokainen joka vähänkin ymmärtää budjetointia näkee että nämä kolme ongelmamaata Kreikka, Portugali ja Espanja ovat täysin omassa typeryydessään laskenut eläkeikää, lisännyt palkallisia vapaita ja antanut melkein mitä tahansa ammattiliitojen fasisteille jotta he olisivat tyytväisiä. Totuus on että järjestöt eivät ole koskaan tyytyväisiä ja heitä voisi verrata villieläimiin; Ethän syötä karhuja!

Pitäisikö Suomen osallistua Portugalin tukemiseen? Kyllä, koska Unionissa ollaan. Onko se ratkaisu? Ei, koska jos ammattiliitot eivät kanna omaa korttaan kekoon ei tulos ole pysyvää. Hetkellinen apu on kuin antaisi velkakierteessä olevalle kaverille uuden luottokortin.